Perjantaina oli lopultakin pitkään kuumotellut japanin suullinen koe. Pääosin meni hyvin, olin ylpeä miten hyvin ymmärsin opettajien kysymykset. Sain kehuja, vaikka hermostuksissani unohdin kertoa muutamia hienoja kikkailulauseita. Vähän harmittelin kun en puhunut niin paljon kuin olisin ehkä osannut.
Perjantai-iltana kävimme Limerickin suositussa perinne-irkku-pubissa, hauskaa oli vaikka kallista. Ja tietämättämme jopa nautimme live musiikista. Luulimme, että renkutus kuului nauhalta, kunnes pois lähtiessä näimme viulistit toisessa nurkassa.
Irlannin perinneherkut, Guinness ja Bulmers.
Kaupungilla oli lauantaina kansainvälinen ruokatapahtuma. Hulinaa ja kaikenlaista grillauskäryä. Osasin sanoa japanilaisille kokeille ”Watashi wa nihon ryoori ga sukides” eli ’pidän Japanilaisesta ruuasta’, ja saimme sitten maistaakin kanapalat.
Juho velmuilee makupalojen toivossa.
Lauantai-iltapäivän katselimme paikallista rugby-ottelua. Oli oikein mielenkiintoista seurattavaa, ja Juho osasi vähän sääntöjäkin selvittää, niin en ollut yhtä ulalla kuin hurlingin kanssa. Juholla oli eväänä maineikasta, joskaan ei maukasta, 30 sentin kolaa. Tarkemmin siis 0,30 € maksava kahdenlitran pullo kolan makuista juomaa, lientä. Itse nautin hieman tyyriimmästä 49 sentin kevytkolasta. Koti joukkueelle tuli turpiin, mutta näimme hienoja ”juoksuja” ja rymykasoja.
Tässä kuvassa on kaikki. Kola, rugby ja Lonttilanveljekset.
