Ring of Kerry pääsiäisenä

Nyt seuraa kalajuttuja ja hurjia maisemia.


Alkuun kuitenkin Päivänlammas.

Patrikin päivän jälkeen matkasimme äidin ja isän kanssa etelään. Matkalla pysähdyimme Outlet-kylään jossa myytiin edellisen sesongin merkkivaatteita ja muita tuotteita kohtuullisen edukkaasti. Melko turha se paikka kuitenkin oli. Aivan samanlaisia laukkuja olen nähnyt Dublinin sivukujan kojuissa. .. Aidoissa merkkituotteissa on se vikana, että jos minulla on merkkilaukku, kaikki kuitenkin katsovat, että varmasti jäljennös, kun ei tuolla voi olla aitoakaan. Joten ei oikein kehtaa ostaa kumpaakaan. Maininnan arvoinen seikka ostoskylästä: sieltä voisi vuokrata tuhansien eurojen laukun esim viikoksi. ..Tarpeeksi hullua huvittamaan minua. Vastustin silti houkutusta.

Kuumaa viskiä Tipperaryssä (jonne ei ollut kovin pitkä matka).

Seuraavaksi matka suuntautui kohti Kerryn kierrosta, joka on upea maisemareitti ison niemen rantaa pitkin Kerryn-alueella. Majoituimme Bed & Breakfast paikoissa, vaikka minä etukäteen mamoilinkin, etten uskalla mennä toisten koteihin. Hauskahan niissä oli vertailla aamupala nakkeja sekä taivastella pitsin ja hörhelön määrää.

Maisema pysähdys matkanvarrella. Nousimme vähänmatkaa vuorenrinnettä myös kävellen, ja sää oli mitä mainioin.

”Taas joku linna” -aloin jo tuumata Caherissa.

Isä nappasi taimenen tästä ekasta kalapaikasta, (River Suir, Caher).

Lammella posettamassa, ennen totisen vuoristo-oikotien alkua.

Varsinaisella Kerryn kierroksella oli välillä karumpaakin, ja tosi isoja vuoria. Reissu huipentui Waterville merenrantakylään. Siellä katselimme myrskyävää merta ja kalastimme kuuluisassa Butler’s Poolissa. Eli lyhyehkössä joenmutkassa joka laski suoraan kuohuvaan Atlanttiin.

Maisemat miellyttivät. Alajuoksulla Atlantin aallot..

.. Ja toisella suunnalla vuoret ja vihreä pannukakku.

Butler's Poolin reunalla tavoittelen lohia.

Sää vaihtui minuuteissa sateesta auringonpaisteeseen vuorotellen. Tätä paikkaa ei voi liikaa hehkuttaa! Näin vonkaleiden vilauttelevan selkäevää pinnalla useaan otteeseen, mutta sen lähemmäs en ensimmäistä loheani vielä päässyt.

Paluumatkan maisemia.

Lopuksi Potter-tunnelmainen maisema. (Huomautan yllätyksellisen seikan; tämä on tosiaan otettu samaan aikaan tuon ylemmän kuvan kanssa, vain eri suuntaan.)

17.3.08 St Patrickin päivä

Harpunsoittaja ja suomalainen linssilude.

Pyhän Patrickin eli Paddyn päivänä Dublinissa oli mukavasti vilinää ja auringon pilkahduksia. Aamulla mamin ja isun kanssa ajeltiin keskustaan ja ihmeteltiin ensialkuun pelkää ihmisten paljoutta ja vihreitä hattuja.


Ihmisiä odottelemassa paraatia O´Connell Streetillä.

Ennen varsinaista paraatia ehdittiin istua Temple Bar -alueen kahvilassa ja maistella vetistä tiramisua. Paraatia piisasi tuntikaupalla, mutta isojen hattujen ja moninaisten selkien takaa näkyi vain isoimmat kyhäelmät. Hienoja kaikkityyni.


Mehiläinen, ja muutama katselija katolla.


Ilmapalloja.


Välipalalla.

Dublinissa on huippuja ruokapaikkoja, joten lopun paraatin katselimmekin espanjalaisessa ravintolassa. Ja minä pääsin syömään simpukoita ja mustekalaa.


Ai mitä nassukkaa, kahdenlaista grillattua mustekalaa. (Mustekala on japaniksi muuten tako. Tako ga sukidesu.)

Kävimme myös Yamamori japanilaisessa ravintolassa. Totuudenvuoksi mainittakoon, että sentään eripäivänä, sillä kolmen lämpimänruoan tavoite jäi hivenen vajaaksi. Mutta isälläkin tuli maha täyteen, eli kyllä idässäkin osataan kokata.


Tempura-kalaa ja teryaki kanaa. Alkupala sashimit jo hävinneet parempiin suihin. Yamamori ravitola tarjosi myös reissun parhaan juustokakun -vihreänteen makuisen.


Ynnä yhteensä, hyvät juhat.

Kevätmyrsky ja Kiinalaisia juttuja

Kohta on pääsiäisloma. Mukavaa vähän pitää taukoa, koulu teettää hurjasti töitä. Japanin opiskelu on kyllä mukavaa.

Lihapullia korealaisen Joon ja kiinalaisen Mingin kanssa.

Olen enimmäkseen korealaisen tytön ja kiinalaisten poikien kanssa. Meillä on useampi sama kurssi, ja tehdään ryhmätyötä yhdessä. Mielenkiintoista kuulla niiden tarinoita kotimaistaan. Monien kanssa kun ei pääse kuin kevyelle moikkailu ja päivittely tasolle. Mutta näiden aasialaisten kanssa on mietitty ruokakulttuuria ja politiikkaa ja monia mielenkiintoisia aiheita. Eilen mietittiin Kosovon itsenäistymistä. Kiinalaiset arvioivat, että pieniä maita ei sovi päästää itsenäistymään, ja kertoilivat näkemyksiään Taiwanin ja Tiibetin kohtaloista. Ahvenanmaan itsehallinto kummastutti. Jännittävää myös kuulla ajatuksia Pohjois-Koreasta.

Alkuillan valo ennen kuuroa, ei kyllä näytä kuvassa juuri miltään.

Englannin puolella ärjynyt myrsky on yltänyt tänne Limerickiinkin asti. Hurja tuuli, ja jopa täällä PlasseyVillagessa on ollut lämmitys päällä koko illan. Ikkunoista kun vetää niin, että verhot heiluu.

Japanilaisia

Tänään oli hauska ilta.

Japanin opiskelijoille oli järjestetty tapaaminen japanilaisten kielikurssilaisten kanssa yhteen yliopiston pubeista. Tarjolla oli Irlantilaisittain ranskalaisia, chicken wingsejä ja lämpimiä voileipiä.


Sekava kuva, hieno seinä.

Ensin kaikki tietenkin kyräilivät toisiaan ja istuivat omissa pöydissä kansakunnittain. (Itse istuin keskipenkillä ainoana ei irlantilais-japanilaisena.)


Atarashii tomotachi ga imas.

Opettajat onneksi hoksasivat jakaa seurueita pareiksi. Sai vähän tapailla kysymyksiä japaniksi. Mitä harrastat? Mikä on Irlannin kaunein kaupunki? Montako perheenjäsentä? Mikä on isän ammatti? No vastauksista harvemmin ymmärsi, mutta on se alku tuokin. Muumi oli tuttu melkein kaikille japanilaisille, irlantilaiset ihmettelivät mistä oli puhe.

Loppuillasta paikalle saapui myös soittajia, jotka renkuttivat irkku-musiikkia. Erinomaisen mukavaa.

Japanin ryhmässä on oikein mukavia ihmisiä. Eniten olen yllättäen ollut tekemisissä kiinalaisten kanssa, koska teemme ryhmätyötä markkinoinnin kurssilla. Mutta japanin tunneilla olen vähän tutustunut irlantilasiin. (Osoittautunut yllättävän vaikeaksi, vaihto-opiskelijoilla ja irlantilaisilla tuntuu olevan niin erilliset piirit.)

Perustarinoita

Ostin kaupasta perunoita. Olivatkin sitten herkullisia. Laiskuuttani tähän asti olen syönyt riisiä ja leipää, nyt alkaa kuoriminen. Ihan kuin uusia perunoita. No pitkä on kasvukausikin, kun jo helmikuun alussa koulumatkan viereistä peltoa lannoitettiin. Ei ihme että ehtii perunat kasvamaan. Ja narsissit kukkii, keväistä on.


Kirsikkapuu.

Aika kylmä silti. Ulkona tarkenee, mutta huone on kalsea. Tänäänkin oli pitkähihainen, huppari ja fleece-takki, kun raporttia kirjoittelin koneella.

Vaasan & Vaasan näkkäri. Tämä on terveysruokaa.

Minusta on mielenkiintoista nähdä suomalaisia tuotteita maailmalla. Mielenkiintoista että etiketissä on sinappisilliä, yllättävä päällyste näkkärille.

Eilen olin juhlissa. Totta joka sana! Melkoiset juhlat olivatkin. Noin 20 m² keittiössä ja 5 m² eteisessä oli yli 50 henkeä, hirveästi savua, tanssia ja Around the World –soi. Ranskalaiset näyttivät miten Manner-Euroopassa juhlitaan. Jaksoin valvoa kahteentoista. Mikä parasta juhlat olivat talossa 34, oma 49 oli sopivan lähellä. Vain ranskalainen ruoka puuttui. Jos olisin jaksanut vielä ½ tuntia valvoa, olisin nähnyt vartijan joka tuli ajamaan lapset takaisin sänkyyn.

Monta päätä pikkukeittiössä.

Noissa juhlissa totesin, että omassa talossa on kyllä hyvä tuuri käynyt, ei kemuja pitkin viikkoa eikä kukaan polta sisällä. Kaikki asukkaat ovat mukavia. Vain Amerikkalaisten tyttöjen kanssa on vähän vaikea tulla juttuun. Tosin muissa taloissa on kuulemma monin verroin vaikeampia jenkkityttöjä, pariltakin suomalaiselta olen valituksen sanan juuri tytöistä kuullut. Menevät ihan tolkuttomiksi, kun Euroopassa pääsee baareihin jo 18 vuotiaana.

Uutisissa on vain rikoksia ja urheilua. Yksipuolista.

Galway. Sisäpihalla roskiksilla? Teurastaja esiliinassaan sekä asekauppias, mitä ihmettä.. pelotti ihan.

.